Lumitöitä mielen parantamiseksi

Tänään iloitaan lumisateesta ja lumitöistä. Lapseni iloitsee niin paljon kun on talvi. Mitä enemmän on lunta ja pakkasta sen parempi, se on hänen mielipiteensä. Onhan se kiva, että sataa lunta kun on talven aika. Erityisen kivaa on se, että sitä ei satanut polviin asti yhdellä kerralla. Tykkään tehdä lumitöitä, mutta rajansa kaikella. Viime talvena lunta satoi ainakin pari kertaa 30 cm:ä kerta rykäsyllä. Siinä alkoi kuntoni loppua, kun niitä verisuonet pullollani yritin siirtää paikasta A paikkaan B. 😃 Lapseni toive on, että lunta sataisi kerralla ainakin metrin. 😮 Kukahan ne lumityöt sitten tekisi?! 😃 

Tänään sain taas todeta, että lumen luonti purkaa pahaa oloani. Fyysinen rasitus helpottaa hieman  henkistä mielentilaani. Ehkä siinä fyysinen väsymys vie voiton vai mikä lie taustalla ahdistuksen lievenemiseen - hetkellisesti. Kyllä ne asiat taas palaa mieleeni, kun lumikola jää paikoilleen. Nautin kuitenkin siitä, että edes hetken on parempi olla. 

Lumityöt sopii oikein hyvin muihinkin mielentiloihin kuten suuttumuksen purkamiseen. Raivon vallassa kola liikkuu lähes kuin pikajuna ja lumi lentää kaaressa isommankin lumikasan päälle. 💪😁 Kun aikansa on taistellut lumen kanssa, alkaa suuttumus hälvetä ja parempi mieli vallata olotilaa. Kokeekohan joku muukin samoin kuin minä? 

Täytyy sanoa, että lumityöt on kivaa ja hyödyllistä puuhaa iloisenakin. Tämä jakaa varmasti mieliteitä. Tiedän ihmisiä, jotka inhoavat lumitöitä. 😃 Minä ajattelen niin, että saan hyötyliikuntaa, piha puhdistuu lumesta ja samalla voin nauttia ulkoilmasta sekä luonnosta. Ihan mielelläni teen niitä hyvällätuulellakin. Onhan minulla onneksi hyviäkin hetkiä, vaikka viime aikoina ikävämmät tunteet on ollut enemmän läsnä elämässäni. 

Lumitöiden ohella ehdin myös räpsästä valokuvan jos toisenkin. Valokuvaaminen on mieluista puuhaa minulle. Maisemat, kukat, pörriäiset ja linnut, niitä minä usein valokuvaan. Tässä yksi valokuva jonka olen ottanut omalta pihaltani. 

Minulle kuva kertoo yhteenkuulumisesta. Kesän vihreys ja talven valkeus sopivat yhteen ihan yhtä hyvin kuin kesä ja kärpäset. Yhdessä on hyvä olla, ilman toista ei ole kokonainen. Ilman toista suru peittää alleen kaiken muun. 

Valokuvasta huokuu myös sitkeys. Vaikka kylmyys valtaa maan, kasvi näyttää voimansa ja kykynsä selvitä. Minussa ja meissä kaikissa on myös sitkeyttä, joskus se vaan voi olla kadoksissa. Jos näin on, toivottavasti jokainen löytää sen pian, jolloin arjen haasteet on taas helpompi voittaa. 

Kuva on myös hyvin yksinkertainen ja kauniskin. Kaksi elementtiä, se on vähän mutta se riittää. Joskus vähemmän on parempi kuin enemmän. Kauneus on katsojan silmässä, niin sanotaan. Se pitää varmasti paikkaansa, koska luulen olevani oikeassa väittäessäni, että kaikki eivät näe kuvaa kauniina niinkuin minä näen. 

Nyt on aika nauttia talvesta, lumesta ja kaikesta kauniista mitä ympärilläsi näet. Minä yritän iloita näistä asioista, iloitse sinä omista sinulle iloa tuottavista asioista.